tiistai 28. tammikuuta 2014

Ihanat appelsiinimuffinit


Lainasin kirjastosta amerikkalaisen kakkukirjan, joka oli tulvillaan toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita, niin kakkuihin, kuin erilaisiin täytteisiin. Ja koska olen lupautunut tekemään ristiäiskakun sunnuntaille ja sain täysin vapaat kädet kakun toteuttamiseen, päätin kokeilla hyväksi havaittua makuparia appelsiinia ja suklaata!

Näiden muffinien ohje ei siis oikeastaan ole muffini ohje alkuunkaan, vaan oikeammin, kakkupohja ohje. Väliäkös tuolla, muffinihan  on pieni kakkunen..

Ohjeen hienous ja helppous piilee siinä, että kaikkia aineita lisätään yhtä suuri määrä. Eli jauhoja, sokeria, voita ja munaa.

Ah kuinka simppeliä, sopii mun tyyliini oikein hyvin!

Tällä ohjeell sain 18 muffinia (tai riittää 15cm kakkuvuokaan)

Appelsiini muffinit:

200g pehmeää voita
200g sokeria
4kpl kananmunia ( n. 50g / muna )
200g jauhoja
4 Appelsiinin kuori

Vatkaa huoneen lämpöinen voi ja sokeri nopealla teholla kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää appelsinin kuori. Käännä kone keskinopeudelle ja lisää munat yksitellen, näin välttäen taikinan leikkaamisen. Käännä kone hiljaiselle ja sekoita jauhot pienin erin sekaan. Lusikoi taikina vuokiin ja paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia uunista riippuen. (Itsellä oli just hyviä 20 min jälkeen.. )

Olkaa tarkkoja  kun raastatte appelsiinia, jottei mukaan pääse kuoren alla olevaa vaaleaa kerrosta, se on aivan hirvittävän kitkerää, ja tuskin lopputuloskaan on sitten kovi maukas.


Kakkuun ajattelin sitte tämän pohjan lisäksi tosiaan tehdä tummasuklaa ganachen, kostuttaa kakkua kevyesti appelsiinisella liemellä ja täytteen alle saatan sipaista ohuen kerroksen appelsiinihilloa, minkä ajatelin keitellä noista samoista appelsiineista joista otan kuoren..

Katsotaan mitä tulee, Sunnuntaina oon varmasti jo paljon viisaampi!

Ps. Tulipas tylsä päivitys, kun tabletti ei kertakaikkiaan suostunut lisäämään kuvaa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Jerryn Spiderman kakku

Ystäväni poika täyttää tänään 4 vuotta ja minä sain jälleen kunnian tehdä Jertsy-poitsulle kakkusen. Viime viikolla kahviteltiin ja kysyinkin pojalta, millaisen kakun hän haluaisi. Eipä pojan tarvinnut juurikaan miettiä, kun vastaukseni sain.

Isä löysi internetin ihmeellisestä maailmasta kivan kakun malliksi ja sitäpä eilen lähdin sitten toteuttamaan!

Sisäänsä kakku kätki red velvet pohjan (yllätys!) ja tummasuklaa-kreemin, jotta kakku olisi sisältäkin samaa värimaailmaa kun päältä.

Jerry 4v
Päälle pursottelin pikeerillä seitin ja tein mustasta sokerimassasta hämiksen päälle. Kuorrute on tällä kertaa punaisen marsipaanin ja sokerimassan seosta, koska en ehtinyt käymään sinooperissa (josta normaalisti hankin ainekseni! ) ja kaupassa ei punaista sokerimassaa ollut. Päälle sitten suihkein kynäruiskulla punaista helmiäisväriä.

Yleisön pyynnöstä laitetaan tähän näitä ohjeitakin loppuun.

Red Velvet Cake: (20cm vuoka)

 120 g voita huoneenlämpöisenä
300 g (3,5 dl) sokeria
2 kananmuna
20 g (0,5 dl) kaakaojauhetta
2 plo  punaista väriä (nestemäistä)
1tl vanilja-aromia
2,4 dl piimää
300 g (4,6 dl) vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
3 tl valkoviinietikkaa


Esilämmitä uuni 175 asteeseen.

Mittaa voi ja sokeri kulhoon ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen niin, että ensimmäinen muna on sekoittunut kunnolla joukkoon ennenkuin lisäät seuraavan. Näin ehkäiset ettei voi-sokerivaahto leikkaa. 

Sekoita toisessa kulhossa kaakaojauhe, punainen elintarvikeväri ja vanilja-aromi tahnaksi. Lisää seos voi-sokerivaahtoon ja sekoita hyvin, niin että ainekset sekoittuvat kunnolla. Lisää hitaasti puolet piimästä, lisää sitten toinen puolet jauhoista ja vatkaa ainekset sekaisin. Lisää loput piimä ja jauhot ja vatkaa, kunnes taikina on sileää ja tasaista. Lopuksi lisää suola, sooda ja viinietikka. Vatkaa ainekset sekaisin, säädä teho taas suurelle ja vatkaa vielä pari minuuttia.


Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista n.40 min vuoan koosta riippuen. Kypsyyden voit tarkastaa ikivanhalla kikalla, painaen puisen tikun kakkusen keskeltä pohjaan. Jos tikku on pois ottaessa puhdas ja taikinaton, on kakku sisältä kypsä.

Muistathan että taikina on aina vähän vaaleampi mitä sitten kypsä kakku on :)


Tummasuklaa-kreemi:

250g pehmeää voita tai margariinia
500g tomusokeria
2rkl vettä
250g tummaa suklaata
300g philadelphia (tai jotain muuta) tuorejuustoa


Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri massaksi, lisää vesi. Sulata suklaa  ja lisää se massaan. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja avot, kreemi on valmis.


Pikeeri (jämäkkä)

2 pienen munan valkuainen
450g tomusokeria (tässä ohjeessa käytin kaakao-tomusokeria) 
4 tippaa sitruunamehua tai viinietikkaa

Vatkaa tomusokeri pienissä erin valkuaisen joukkoon. Vatkaa muutam minuutti, lisää sitruunamehu ja jatka vatkaamista vielä pieni hetki.

Pikeerin koostumusta on helppo säädellä tomusokerin määrää muuttamalla. Valmista pikeeriä pystyy myös hieman löystyttämään muutamalla tipalla sitruunamehua.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kaiken hyvän alku ja juuri!




Arvonnan yhteydessä on tullut esiin, että lukijat toivoisivat postausta siitä, mistä tämä kaikki alkoi ja mistä ammennan ideani ja inspiraationi. Ensimmäisessä kirjoituksessani annoinkin jo pintaraapaisun siitä, miten tämä hulluus meidän perheessä alkoi, mutta eikös nyt jo olisi aika sitäkin muistella?


Tarkkaa hetkeä en muista, mistä tai miten se ensimmäinen ajatus lähti. Tiedettäköön kuitenkin, että ikinä ennen en mikään kodinhengetär ole ollut, eikä oma äitinikään liiemmin kotona leiponut. Paitsi maailman parhaita korvapuusteja, joissa ei sokeria ja kanelia säästelty! 

Kaikki alkoi kuitenkin esikoispoikaamme odottaessa 2010 ja muistankin tehneeni jo hänen ristiäisiinsä kakun. Se tietenkin oli melko kömpelö esi-isä näille nykyisille taideluomuksilleni, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Ja siitä kakustahan ei ole ainuttakaan todistetta – ainakaan omissa arkistoissa. Uskoisin että olen saanut alkuinspiraation televisiossa pyörineistä kakkuohjelmista, kun itse olen ajatellut, että olisipa hienoa osata tehdä tuollaisia. Ja koska olen itsepäinen ja todella kilpailuhenkinen niin pakkohan sitä sitten oli alkaa harjoittelemaan.

Siitä alkoi pikkuhiljaa erilaisten muottien keräily, kokeilut ja onnistumiset. Ja epäonnistumiset.

Suurin käännekohta kakuissani tapahtui varmaan silloin, kun minun ja voikreemin tiet kohtasivat. Kakuista tuli kertaheitolla viimeistellympiä ja enemmän ”ammattilaisten” tasoa ja työskentelyyn sai paljon enemmän pelivaraa. Siinä missä kerma kyllä estää kosteuden pääsyn kakusta kuorrutteeseen, se kyllä hyvin armotta ”pilaa” sokerimassan, jos sitä ei kerralla saa asetettua oikein. Kreemi kun jähmettyy jääkaapissa niin kovaksi, että sokerimassaa saa vaikka varovasti siirrettyä, jos huomaakin että se on mennyt toispuoleisesti kakun päälle. Kaiken lisäksi kakusta jää lähes poikkeuksetta muhkurainen, kun välissä on pelkkä kerma.

Ideoiden ja inspiraation lähdettä on vaikea kuvailla. Ne vaan ikään kuin tulevat kuvina silmieni eteen ja yleensä innostunkin liikaa! Usein tulee haukattua aika iso pala ja vasta jälkikäteen mietittyä, että mitenkäs tämän nyt toteuttaisinkaan… Inspiraatiota tietenkin saan juuri näistä kakkuohjelmista, sekä toisten blogeja selaillen. Toki nykyään ei oikein enää voi samalla tavalla roikkua tietokoneellakaan kuin ennen, kun tässä on nyt jo tytärkin (5kk) ”jaloissa pyörimässä”.

Liian vähän on tullut postailtua ohjeiden kera noita kakkuja. Pääsyy siihen on, että todella useat tahtovat samanlaisen kakun niiden koristeiden alle! Joten jos joka kuvan alla olisi sama resepti, alkaisi blogin lukeminen ehkäpä käydä hieman tylsäksi…

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti te, jotka tätä postausta toivoitte, saitte nyt vastauksen kysymyksiinne ja te jotka olette tänne vasta eksyneet, olette tekin vähän viisaampia sen suhteen, miten sellaisesta kotitöitä kaihtavasta baarimikosta, voi tulla tällainen kakkutaituri, ihan vain itse sinnikkäästi harjoittelemalla!


Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Jättäkää vastasuudessakin kommentteja kirjoituksiini! 


 - Suvi

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Miehen kummitytön 10v spektaakkeli!

Miehen kummitytöllä on vuoden viimeinen päivä synttärit ja tätenpä tästä tuli siis vuoden viimeinen kakku, olipa kyllä hyvä tapa lopettaa vuosi!


Ilman roikkuvia härpäkkeitä

Kun juttelin hänen kanssaan toiveista, niin yhdessä tuumin sitten päädyttiin uuden vuoden teemaan, noh, koska nuo syntymäpäivät ovat silloin.

Pääsinpä käyttämään hienoja uusia fonttimuottejani ja keksein jopa miten niitä saa käytettyä ilman harmaita hiuksia. Kirjaimet kun ovat sellaisessa pitkässä laatassa, useampi kirjain, niin niitä ei saa painettua irti muotista. Onneksi tää blondi sitten keksi, että paina vaan ne ääriviivat siihen massaan ja leikkaa sitten irti!

Kirjaimissa käytin kukka- ja muotoilumassaa koska se on paljon helpompaa käsitellä, koska ei ole ollenkaan niin lötköä, kun sokerimassa.

Raapustin kotona paperille luonnoksen minkä sitten
laitoin neidille nähtäväksi ja vaikka liian harvoin nähdäänkin, niin jostain syystä olin arvannut Alinan lempiväritkin just nappiin!
Juhlakunnossa!




Tälläistä kakkua olen jo pidemmän aikaa tahtonut päästä toteuttamaan, tulipa tästä ensimmäinen oikeen  Kunnon topsy tuvry (tai vinks vonks, kumminpäin nyt tahtookaan sanoa ) kakku!

Toteuttaminen oli yllättävän helppoa, vaikkei oikein kunnon topsy tuvry vuokia olekkaan. Ylimmän siivun kakusta leikkasin vinoon puoliksi ja käänsin päälle. Täytyy jossain kohtaa ottaa oikein hyvät havainnollistavat kuvat tästä toimenpiteestä.

Topsy tuvry vuoat on kyllä jo hankinnan (=harkinnan) alla, mutta koska ne maksaa ulkomailta tilattuna lähemmän 100€ niin ei oo oikeen vielä ollut rahoja sellaseen. Tää loppu/ alkuvuosi on aika paha muutenkin. Ensin on joulu, sitten Alinan synttärit, sitten 2.päivä omat, 5. päivä pojan ja 21. päivä miehen! Puhumattakaan kaikista ystäviemme lapsista jotka ovat kaikki syntyneet tammikuussa! Konkurssi! Onneksi tytär syntyi kesälle..

Kakku ja Alina. Onnea ekoista pyöreistä!


Ps. Miks mun pitikin mennä antamaan lainakamera takaisin siskon miehelle, juuri kun sitä olisin tarvinnut! Pahoittelut siis huonosta kuvanlaadusta, mun silmiin ainakin sattuu, kun on tottunut järkkärin kuvanlaatuun. Valitettavasti sellaseen(kaan) ei juur nyt oo varaa, ehkä sit joskus?